Kirjoittaessani tätä istun parakkimme ruokapöydän ääressä ja katson ikkunasta peltomaisemaa, joka jatkuu kilometrejä kaikkiin suuntiin. Siellä täällä näkyy lehmiä ja hevosia. Muutama lammas. Suosikkini on vähän hölmön näköinen muista erillään oleva lehmä, jolla on suuret pörröiset hörökorvat ja surulliset silmät. Kutsun sitä höröksi.
Oikeastaan tämä on jo toinen kesä, jonka vietän näitä samoja peltoja tuijottaen. Erityisen pelloista tekee se, että ne sijaitsevat kaakkois-islannissa ja päättyvät toisessa suunnassa atlantin tyrskyihin ja toisella puolella lumihuippuisiin vuoriin ja euroopan suurimman jäätikön vatnajökullin kielekkeisiin. Islannin pääkaupunkiin reykjavikiin on matkaa 424 kilometriä ja lähimpään kylään 30 kilometriä.
Kaikki muut ovat töissä ja vietän vapaapäivääni tietokoneen, instagramin ja watsapin äärellä. Kunnes päähäni tulee ajatus oman matkablogin perustamisesta. Sellaisen, johon voisin jakaa seikkailujani täällä islannissa ja muualla. Tartuin tuumasta toimeen, ja tässä sitä ollaan: ensimmäistä postausta lopettelemassa.
-
Lehmät ovat menneet pois näkyviltä ja päätän, että minunkin on aika lähteä tutkailemaan, mitä islannilla on tällä kertaa tarjottavanaan.
